Olen äiti, tavoitteena suurperhe. Olen vaimo miehelleni, olen tytär äidilleni, Olen orpo isovanhemmistani, sillä he ovat kuolleet, olen linkki sukupolvien ketjussa, joka ei katkea. Olen taiteilija, haaveilija. Aloin kirjoittaa tätä, koska se tuntui hyvältä. En tiedä vielä tarkalleen mitä tämä blogi tulee sisältämään, sen näen ajan kuluessa, mutta harrastan valokuvausta, ja mieleni on runoiluun taipuvainen. Saatan kertoa lapsestani, Jonka hampaaton hymy ja riemun kiljahduksetkin saavat minut tuntemaan ylpeyttä ja iloa ja tulevista lapsista, jos vielä saan lapsia.

Minulla on paheita, suurin niistä ehkä tupakointi, minun kipuni, teen sitä  vaikken saisi, yöllä kun muut nukkuvat ja muutenkin, puoliksi salaa. Ehkä lopetan joskus. Toinen suuri paheeni on suklaa, valkosuklaa, tummasuklaa, ei väliä, kunhan sitä on. Kahvin kanssa sitä tulee nautittua suuriakin määriä ja kahvikin on paheeni. Minulla on tosiaan aika paljon paheita. Suklaasta saa liikakiloja ja finnejä, mutta siitä saa myös aurinkoisen mielen. Harmittaisi kuolla langan laihana ja siloposkisena mutta onnettomana.

Mutta nyt kuitenkin eletään, kerron siitä. Nyt on perjantai, viikonlopunalku, joten toivotan hyvää viikonloppua. Täällä sataa lunta. Kevät jäi taas tänään haaveeksi.