Ihmettelen tässä miksi Luonnonmukaisuutta lasten hoidossa ja kasvatuksessa kutsutaan hörhöilyksi.? Lapsen imetys (varsinkin jos imettää pitkään), kestovaippailu, kantoliinailu, kotitekoiset soseet ja ruuat ja lapsentahtinen hoivailu tämä kaikki liitetään sanaan hörhö. Minulle taas sanasta hörhö tulee mieleen se huumeissaan puistossa örisevä kummajainen, jolla on kuset ja paskat housussa ja pipo kateissa. Se jota en päästäisi lasteni lähipiiriin.

Mutta olkoon niin. Minä siis tunnustan olevani 100% aito hörhö. Vauva keinuu kantoliinassa, sydämeni sykettä kuunnellen silloin kun minulla on askareita ja käsien pitää olla vapaana.

Minä imetän, tietysti! Voiko olla luonnollisempaa tapaa ruokkia vauva? Imetän niin kauan kuin mahdollista. Eli luultavasti siihen asti että alan taas kantaa lasta sydämeni alla. Lapsemme aloittelee kiinteän ruuan syömistä ja saa itse kasvattamaamme perunaa ja porkkanaa, omasta maasta. Luomuruoka kiinnostaa.

Kestovaippailen. Olen tehnyt melkein kaikki vaipat itse. Kätevästi siinä samalla tulee kierrätettyä vanhat vaatteet ,lakanat ja pyyheliinat uuteen käyttötarkoitukseen.

HÖRHÖ HÖRHÖ HÖRHÖ.

Mutta olkoon niin. Olen siis hörhö ja luonnonmukaisuudestani ylpeä.

P.S En kuitenkaan ole ihan niin hörhö että lapseni leikkisi VAIN käpylehmillä. :D

Tässä pajunkissoja kävelylenkin varrelta.