Kärpänen surisee ikkunalla. Aloitin taas jokavuotiseksi muodostuneen tapani : Karsin vaatekaapista kaikki vaatteet poistoon joita en ole vuoden aikana käyttänyt. Niitä kertyy joka vuosi aika paljon. Sitä niin piintyneesti käyttää niitä samoja lempifarkkuja, vaikka valinnanvaraakin olisi.

Olen onnellinen: Mahdun kaikkiin edelliskesäisiin sortseihin, toppeihin ja paitoihin. Uudet bikinit On pakko ostaa sillä rintavarustus on kasvanut pari kokoa lapsen tulon myötä. Näyttävät naurettavilta bikinit jotka hädin tuskin peittävät ne kriittisimmät paikat. Viimekesänä viihdyin paremmin varjoissa ja sisätiloissa suuren mahani kanssa, eikä kesävaatteille ollut paljon käyttöä. Lähinnä mieheni suuret t-paidat ja raskaushousut tai shortsit olivat kovassa huudossa.

Väkisinkin tulee mieleen minkälaista naiskuvaa näyttää tyttärelleen, kun silmät sirrillään puristelee muotojaan peilin edessä. Toiset valittavat omia läskejään ja rypevät itsesäälin vallassa.

Nykyaikana seksuaalisuus on aivan ylikorostunutta. Vaatekuvastoista hyppii silmille huoraksi puetut, meikatut pikkutytöt, tuntuu pahalta. Minkälaiseksi muodostuu lapsen omakuva, kun hänelle annetaan leikkeihin kammottavia bratz nukkeja ja barbeja ja peilikuva näyttää kuitenkin jotain ihan muuta? Miksei lapsi saa olla lapsi? Miksi lasten pitää aikuistua ja olla mahdollisimman omatoimisia jo niin varhain?

Jään pohtimaan asiaa. Hyvää lapsuutta toivotellen.

Tyttäreni 3vko.