Ollaan istuskeltu nuotiolla nyt koko pääsiäisaika. Se on meidän perheelle kuin pääsiäiskirkko uskovaiselle. Pakko siis päästä, vaikka sataisi lunta ja tuulisi, niinkuin on pari päivää tapahtunutkin. Meinaa usko mennä kevään tuloon. Mutta kai sieltä tulee, uskoo siihen tai ei. Suunnittelen jo istutuksia ja selailen siemenluetteloa sormet syyhyten. Tomaattia, paprikaa, yrttejä, hernettä, pieni oliivipuu. Kaikkea aivan ihanaa. Ehkä minun pitää jaksaa odottaa vielä pari viikkoa, niin saa muuton pois alta ja voi keskittyä uuden elämän ihmettelyyn ja kasvatteluun.

Uusi elämä myös oman sydämen alle on suunnitelmissa. Ei kylläkään mitenkään panikoiden eikä ovulaatio testejä tehden vaan rakastaen. Toinen lapsi lähtee kasvamaan, kun lähtee kasvamaan. Hyvin tervetullutta on uusi elämä.

Pääsiäiskirkkoni.

Pysähtynyt kevääntulo.